You are here

Käytännön ohjeita sanastotyön eri vaiheisiin

Sanastotyö lyhyesti

Kirjoittaja: Heidi Suonuuti
Julkaistu Terminfo-lehden numerossa 2/97.

Pohjoismaisten sanastokeskusten yhteistyöjärjestö Nordterm on julkaissut ISO/TC 37:n puheenjohtajan Heidi Suonuutin kirjoittaman englanninkielisen sanastotyön oppaan Guide to Terminology. Oppaan liitteenä on lyhyt sanastotyön vaiheiden esittely, jonka Terminfo julkaisee tekijän luvalla suomeksi kaikkien suomalaisten sanastotyötä tekevien hyödyksi.



Organisoi työ
  • Muodosta työryhmä, jossa on 5—8 aihealueen asiantuntijaa.
  • Palkkaa työryhmän avuksi ammattiterminologi. Tämä nopeuttaa työtä ja parantaa tuloksena saatavan termistön laatua.
  • Hanki tietoa sanastotyön periaatteista, menetelmistä ja käytänteistä. Esimerkiksi ISO/TC 37:n laatimat kansainväliset standardit sisältävät hyödyllistä tietoa.
  • Järjestä lyhyt käytännön sanastotyön koulutus kaikille työryhmän jäsenille.
  • Määrittele kohderyhmä ja arvioi sen tarpeet.
  • Rajaa sanaston aihe. Mieti erityisesti, mitä osa-alueita kannattaa ottaa mukaan ja mitä ei.
  • Valitse käsiteltävät kielet.
  • Kokoa sanastoja ja muita tietolähteiksi sopivia julkaisuja aihealueelta.
  • Kokoa muitakin tekstejä, joista voi löytyä asiaan liittyviä käsitteitä. HUOM! Hyödyllistä tietoa voi löytyä hyvinkin erityyppisistä teksteistä.
  • Arvioi kokoamiasi tietolähteitä sekä niiden luotettavuutta ja merkityksellisyyttä. Käytä käännettyä materiaalia harkiten.
  • Päätä, kuinka monta käsitettä otetaan mukaan.
  • Laadi yksityiskohtainen aikataulu.
  • Valitse tallennusväline ja tietojen tallennusmuoto. Käytä tietokonetta, mikäli mahdollista

Analysoi ja järjestä tiedot
  • Analysoi lähdeaineiston tekstit ja etsi aihealueeseen liittyvät käsitteet.
  • Valitse mukaan otettavat käsitteet ja järjestä ne käsitejärjestelmiksi. Käytä kaavioita käsitejärjestelmien luomiseksi ja havainnollistamiseksi. Tarkista, ettei järjestelmissä tai niiden välillä ole aukkoja tai päällekkäisyyksiä, ja korjaa mahdolliset virheet. HUOM! Monikielisessä sanastotyössä pitää tehdä kunkin kielen käsitejärjestelmät erikseen.
  • Kokoa ja tallenna termit, määritelmät ja muut käsitteitä kuvaavat tiedot lähdeteksteistä. Keskustele ratkaisuistasi aihealueen asiantuntijoiden kanssa.

Määrittele käsitteet
  • Kirjoita määritelmät käsitejärjestelmien mukaisesti. Hierarkiasuhteisissa käsitejärjestelmissä rakenna määritelmä lähimmän yläkäsitteen pohjalle. Koostumussuhteisissa ja funktiosuhteisissa käsitejärjestelmissä voit käyttää apuna yleistermejä kuten ominaisuus, toiminta, laite, prosessi ja systeemi. Esimerkiksi ilmaukset [laitteen] osa ja [systeemin] komponentti ilmentävät koostumussuhdetta, [toiminnan] tulos ja [prosessin] tuotos puolestaan funktiosuhdetta. Määritelmän muut osat kuvaavat, kuinka käsite eroaa saman käsitejärjestelmän muista käsitteistä.
  • Käytä hyväksi standardien ja muiden luotettavien lähteiden määritelmiä aina, kun se on mahdollista. Merkitse lähdeviite hakasulkeisiin, esim. [ISO 2382-1:1993].
  • Älä käytä määritelmiä, jotka eivät aseta käsitettä oikeaan kohtaan käsitejärjestelmässäsi. Jos joudut muokkaamaan arvovaltaisen lähteen määritelmää, varo muuttamasta käsitteen sisältöä tai alaa.
  • Käytä sellaisia määritelmiä, joista on hyötyä sanaston käyttäjälle. Erittäin tekniset ilmaukset, kuten matemaattiset kaavat, eivät vastaa maallikoiden tarpeita. Toisaalta määritelmä, joka ei tarjoa teknistä tietoa, ei vastaa asiantuntijan tarpeita.
  • Älä korvaa määritelmiä piirroksilla.
  • Kuvaa kullakin määritelmällä vain yhtä käsitettä. Käsite, joka vaatii selittämistä, täytyy määritellä erikseen.

Vältä määritelmävirheitä
  • Älä käytä määritelmiä, jotka ovat liian laajoja tai liian suppeita. Ota mukaan vain ne piirteet, jotka ovat välttämättömiä käsitteen erottamiseksi muista. Lisätietoja voi ottaa mukaan selitteenä tai esimerkkinä.
  • Vältä sellaisen määritelmän käyttämistä, joka soveltuu vain tiettyyn tapaukseen. Ilmaise määritelmän aihealue, jos se on tarpeellista sekaannusten välttämiseksi. Tämä on erityisen tärkeää silloin kun sama termi voi viitata useampaan käsitteeseen.
  • Älä käytä määritelmässä määriteltävään käsitteeseen viittaavaa termiä tai sen kieliopillisia muunnelmia (sisäinen kehä).
  • Älä määrittele käsitettä sellaisen käsitteen avulla, jonka määritelmässä on käytetty ensin mainittua käsitettä (ulkoinen kehä).
  • Kuvaa määritelmässä, millainen käsite on, älä sitä, millainen se ei ole.

Muotoile määritelmät hyvin
  • Ole lyhytsanainen. Kirjoita lyhyitä, yhden virkkeen pituisia määritelmiä.
  • Käytä vain tavallisia yleiskielen sanoja, kohderyhmälle itsestään selviä termejä sekä sanastossasi toisaalla määriteltyihin käsitteisiin viittaavia termejä.
  • Viittaa jo määriteltyihin käsitteisiin niiden suositettavilla termeillä
  • Käytä määritelmässä samaa sanaluokkaa kuin termissä. Määrittele verbi verbillä tai verbilausekkeella, substantiivi substantiivilla jne.
  • Tarkista määritelmien muoto: yksikkömuoto, pieni alkukirjain, ei artikkelia alussa, ei pistettä lopussa jne.

Valitse termit
  • Arvioi termien kelpoisuutta ja luokittele ne hyväksyttävyytensä mukaan, esimerkiksi suositettava termi, hylättävä termi, vanhentunut termi jne.
  • Etsi termien vastineet sanaston eri kielillä ja ilmaise niiden vastaavuus.
  • Jos termi viittaa useampaan aihealueen kannalta tärkeään käsitteeseen (eli sillä on 'useita merkityksiä'), kukin käsite on esitettävä omana termitietueenaan.

Viimeistele sanasto
  • Valitse termitietueiden lopullinen esitysmuoto ja järjestys.
  • Laadi sanaston alkulauseet ja hakemistot.
  • Anna sanastoluonnoksesi syntyperäisen kielenpuhujan ja aihealueen asiantuntijan tarkistettavaksi varmistaaksesi, että määritelmäsi ja termisi ovat asianmukaisia ja selkeitä.

Muista, että käytännön työssä eri vaiheet saattavat esiintyä yhtä aikaa.