Haku

huomautus   
Valokuituyhteyden toteutustavoista yleisimmät ovat FTTH (fiber to the home) eli "kuitu kotiin" -menetelmä, jossa valokuitu ulottuu huoneiston huoneistojakamoon, jossa optinen signaali muutetaan sisäverkkoon sopivaan muotoon. Sieltä tietoliikenneverkko on jaettavissa eteenpäin kuitumuuntimen avulla. FTTB (fiber to the building) eli "kuitu kiinteistöön" -menetelmällä tarkoitetaan verkkoratkaisua, jossa valokuitu ulottuu kiinteistön talojakamoon, josta eteenpäin laajakaistayhteydet jaetaan kiinteistön sisäjohtoverkkoa pitkin.

"Kuitu kotiin" -menetelmät perustuvat joko aktiiviseen Ethernet- tai passiiviseen PON-verkkoarkkitehtuuriin, ja ne tarvitsevat erilaiset päätelaitteet. Ethernet-menetelmässä jokaista tilaajaa varten varataan vain tämän käytössä oleva valokuituyhteys. Passiivisessa optisessa verkossa (engl. passive optical network, PON) on vain yksi valokuitu laajakaistakeskittimeltä jaottimelle (prisma), joka jakaa yhteyden esimerkiksi 16–32 tilaajalle.

Koska valokuidulla on suuri kaistanleveys, myös sen tiedonsiirtokyky on erittäin suuri, joten valokuituyhteyden välityksellä voidaan tarjota esimerkiksi 100 Mbit/s ja 1 Gbit/s tiedonsiirtonopeuksia.